Khadra: Kabulin pääskyset

Yasmina Khadra: Kabulin pääskyset
132s.
WSOY, 2009

Kustantajan sivuilta:

"Romaani vie lukijan keskelle kahden avioparin elämää talebanien hallitsemassa Afganistanissa. Atiq Shaukat on väsynyt työhönsä kuolemaantuomittujen vartijana. Hänen vaimonsa Musarrat on vakavasti sairas. Mohsen Ramat puolestaan on tottunut vauraan kauppiaan vapaaseen elämään vaimonsa Zunairan kanssa. Nyt Mohsen on joutunut luopumaan kaikesta, ja Zunairan on joko pysyttävä kotona tai verhottava itsensä burkhaan. Mohsen osuu paikalle, kun Atiqin vanki, prostituoitu, kivitetään. Tämä on käännekohta Mohsenin elämässä, ja siitä alkaa traagisten tapahtumien sarja."

En ymmärrä miten tämä loistava teos tuli luettua vasta nyt. Tämä pieni romaani oli suuri tarina, joka kosketti ja kauhistutti. Afganistanin tapahtumat jaksavat järkyttää aina kun niistä lukee, uutisten tai romaanien muodossa. Tähän lyhyeen tarinaan oli saatu rakennettua hienot ja uskottavat hahmot ja tarina, joka on kaikessa kauheudessaan helppo uskoa. Naisen asema aiheena on kiinnostava ja on tärkeää, että siitä kirjoitetaan. Meidän täytyy tietää ja ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu. Tavallisten ihmisten elämä Kabulissa esittäytyy kirjassa lohduttomana, toivon pilkahduksia ei näy.
Kabulin pääskysten jälkeen on ehdottomasti luettava Khadran muut teokset; Attentaatti ja Bagdadin kutsu.
Hieno ja koskettava teos!

Lupton: Sisar

Rosamund Lupton: Sisar
407s.
Gummerus 2012

Kustantajan sivuilta:

"New Yorkiin muuttanut Beatrice saa yllättävän puhelun äidiltään kesken sunnuntailounaan: hänen rakas pikkusiskonsa Tess on kadonnut jäljettömiin. Beatrice matkustaa välittömästi Englantiin ja ryhtyy etsimään Tessiä. Beatricen huolella rakennettu elämä saa uuden suunnan, kun hän tutustuu huolettoman pikkusiskonsa ystäviin ja työtovereihin. Hän saa kuulla yllättäviäkin asioita pikkusiskostaan, eikä läheinen sisarussuhde tunnu sen jälkeen enää niin itsestään selvältä. "

Olin tiedostanut Luptonin Sisaren olemassaolon jo hyvän tovin, mutta jostain syystä sen lukeminen odotutti itseään tähän asti. Odotin kirjalta paljon, olen lukenut hyviä arvioita blogista ja kannen perusteella tarina vaikutti kiinnostavalta.

Sisar osoittautui kuitenkin pettymykseksi. Juoni ei oikein kantanut loppuun asti ja henkilöt jäivät yksiulotteisiksi. Lopun käänne oli toki kiinnostava ratkaisu, jonka en nähnyt tulevan, mutta se ei riittänyt kirjaa pelastamaan. Tästä kirjasta ei ole oikein mitään sanottavaa.

Karma: Kaiken se kestää

Uma Karma
Kaiken se kestää
320s.
Books on Demand, 2009

Takakannesta:

"Skeittausta rakastava Tuukka pitää salaa urheiluluokkaa käyvästä Luukaksesta. Luukaksen elämä pyörii harrastusten ympärillä konservatiivisten vanhempien asettaessa jatkuvasti paineita poikansa harteille. Hämmentävät tunteet kääntävät molempien maailman ylösalaisin ja ahdasmielinen kasvuympäristö tuo kielletylle suhteelle omat ongelmansa.

Rakkaus ei kysy lupaa saapuessaan, mutta kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.”

Tämänpäivän nuortenkirjallisuus on minulle suuri tuntematon. Olen jonkun aikaa miettinyt, että pitäisi lukea muutama nuortenkirja, jotta tiedän missä mennään sillä saralla. Vihdoin tartuin härkää sarvista ja valitsin aivan umpimähkää kirjaston nuorten aikuisten hyllystä Uma Karman Kaiken se kestää. En ollut koskaan kuullutkaan kirjasta tai kirjailijasta, joten minkäänlaisia odotuksia ei ollut. Tietämättäni tartuin sattumalta jonkinlaiseen nuorison kulttikirjaan, jos piakista googlettelua on uskominen. Kirjalle on olemassa oma Älypää-visa!?

En varmasti näin kolmekymppisenä kuulu kirjan kohderyhmään (toisaalta mielestäni olen juurikin "nuori aikuinen"), mutta teini-Salla olisi varmasti pitänyt tästä kovasti. Nyt kieli oli kovin töksähtelevää, lauseet lyhyitä ja kerronta hieman ontuvaa. Puhekieli kirjoitettuna näin suuressa määrin ei myöskään enää oikein iske. Mutta kyllä minä silti tästä pidin! Luukas ja Tuukka olivat ihania poikia ja kiintymys heidän välillään oli kaunista ja uskottavaa. Erityistä kiitosta annan siitä, että homoseksuaalisuudesta ylipäätään kirjoitetaan nuortenkirjoja ja vielä siten, että salailun ja ympäristön paineiden aiheuttama ahdistus on käsinkosketeltavaa ja riipaisevaa.

Lukukokemukseni suurin häiriötekijä oli ehdottomasti se, että jatkuvista torjuntayrityksistä huolimatta, mielikuvitukseni antoi pojille jatkuvasti Salattujen elämien Larin ja Eliaksen kasvot. Tympeää.

Ensikosketukseni nuorten kirjallisuuteen n. viiteentoista vuoteen oli siis vallan onnistunut. Taidan jatkaa tutkimuksiani genren parissa seuraavallakin kirjastoreissulla. Sitä ennen kuitenkin odottamassa on ihana pino viime käynniltä mukaan tarttuneita kirjoja.

Boyne: Kuudes mies

John Boyne
Kuudes mies
334s.
Bazar, 2013

"On syyskuu 1919. Kaksikymmenvuotias Tristan Sadler matkustaa Lontoosta junalla Norwichiin toimittaakseen joitakin kirjeitä Marian Bancroftille. Tristan taisteli Marianin veljen Willin rinnalla ensimmäisessä maailmansodassa, kunnes vuonna 1917 Will päätti jättää sotatantereet ja julistautui aseistakieltäytyjäksi. Will teloitettiin petturina, mikä tuotti Bancroftin perheelle suurta häpeää. Kirjeet eivät kuitenkaan ole todellinen syy Tristanin vierailulle. Hän kantaa sielussaan suurta salaisuutta, jonka hän mielellään paljastaisi Marianille. Jos vain löytäisi siihen tarpeeksi rohkeutta. Kulkiessaan sodasta toipuvan kaupungin kaduilla Tristan kertoo Marianille hänen ja Willin ystävyydestä, joka kantoi Aldershotin harjoittelukentiltä Pohjois-Ranskan taisteluhautoihin. Hän kertoo läheisen ystävyyden synnyttämistä onnenhetkistä ja itsensä löytämisestä sekä lopulta epätoivon ja tuskan täyttämistä ajanjaksoista."

John Boynen Kuudes mies oli itsestäänselvästi "pakko lukea -kirja", koska olen pitänyt Boynen edellisistä, Poika raidallisessa pyjamassa ja Tarkoin vartioitu talo, erittäin paljon. Kuudes mies kiehtoi jo aihepiiriltään, olen lukenut paljon toiseen maailmansotaan liittyvää kirjallisuutta, mutta ensimmäinen on huomattavasti vieraampi.

John Boynella on hieno kyky kirjoittaa henkilöt uskottaviksi ja syviksi. Kirjat eivät ole lopultakaan kovin paksuja, mutta tarina ja hahmot kasvavat aina sivumäärää suuremmaksi. Näin kävi myös Kuudennessa miehessä. Kirjan edetessä koin tuntevani Tristanin ja Willin hyvin ja kiinnyin heihin molempiin. Boynelle tyypillisesti tarinassa on käännekohta, joka järkyttää ja yllättää. Nyt sitä jo osasi odottaa, mutta toimiva se silti oli.

Kuudes mies oli hieno kirja, jonka tarina jäi mietityttämään kansien sulkemisen jälkeen. Boynen tuotannosta minulla on lukematta Kapina laivalla, koska merelle sijoittuvat tarinat eivät yleensä minua kiinnosta. Nyt kuitenkin olen niin vakuuttunut kirjailijasta, että taidan tarttua siihenkin.

Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea

Joel Haahtela
Tähtikirkas, lumivalkea
270s.
Otava, 2013

 "Tragedian kotimaassaan kokenut nuori ylioppilas kirjoittaa päiväkirjaa Pariisissa vuonna 1889. Nuorukainen etenee kirjeenvaihtajaksi uutistoimistoon ja vie lukijan lumotulle matkalle kiehuvaan Berliiniin, sen juovuttaviin öihin, ja myöhemmin kauas kolonisoituun Kaukoitään. Mutta onko asioita, joita emme pääse karkuun, jotka ottavat meidät kiinni vielä vuosikymmentenkin kuluttua?

Miehen jälkeläinen saa päiväkirjat haltuunsa ja kirjoittaa ne puhtaaksi. Hän huomaa, ettei historian poispyyhkimä elämä ollut merkityksetön ja sen jäljet johtavat tähän hetkeen."

Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea (Otava, 2013) on ollut kirjabloggaajien keskuudessa suuri hitti. Viime vuonna luin Haahtelan Katoamispisteen, enkä juurikaan syttynyt, joten odotukset Tähtikirkasta kohtaan eivät olleet korkealla.

Ja, noh, en innostunut tästäkään. Kieli on kaunista ja ajankuvat Pariisista ja Berliinistä kiehtovia, mutta jotenkin tarinan kulku ei kantanut. Miehen elämä on jumittunut menetettyyn rakkauteen ja kun aika haalentaa rakkauden muistoja, häviää myös elämästä jotain olennaista. Toimivinta kirjassa oli kielenkäyttö, teksti köyhtyy sitä mukaa kun vuodet kuluvat ja mies menettää kykynsä ilmaista itseään äidinkielellään vivahteikkaasti. Kielen köyhtymiseen vaikuttaa myös mielen hiipivä mureneminen.

Tähtikirkas, lumivalkea ei ollut missään nimessä huono, mutta ei vain kolahtanut. Minulla on jonkinlainen asenneongelma kirje- ja päiväkirjamuodossa kirjoitettuja romaaneja kohtaan enkä päässyt siitä yli tässäkään tapauksessa.

Koch: Lääkäri

Kochin Illallisen jälkeen jäi vielä nälkä lukea heti perään tämä uudempi, Lääkäri (Siltala, 2013). Pidin tästä jopa enemmän kuin Illallisesta. Illallista lukiessa en tiennyt mitä odottaa, mutta nyt odotin koko ajan, koska kaikki kääntyykin toiseen suuntaan, mitä yllättävää voisi tapahtua.

Kustantajan sivuilta:
"Lääkäri on jännittävä kertomus koston oikeutuksesta ja rajojen ylittämisestä silloin, kun oikeutta ei voida käydä tavanomaiseen tapaan. Menestysromaani Illallisen (2012) lailla Koch onnistuu jälleen yhdistämään psykologisesti tarkan ihmiskuvauksen ja purevan huumorin arvoitukselliseen tarinaan, jonka moraaliset kysymykset antavat aihetta pohdiskeluun vielä pitkään kirjan sulkemisen jälkeenkin."

Kirjan parasta antia oli ehdottomasti henkilöiden välinen dynamiikka. Henkilöt oli rakennettu hyvin ja heistä oli helppo pitää tai vihata. Moraaliset kysymykset oman käden oikeudesta jäivät minulla jopa näiden henkilösuhteiden varjoon.
 
Herman Koch lunasti kyllä paikkansa lukulistallani näillä kahdella romaanillaan ja jään mielenkiinnolla odottelemaan lisää suomennoksia.

Koch: Illallinen

Hollantilaisen Kochin Illallinen (Siltala 2012) on ollut tietoisuudessani ja lukulistallani ilmestymisestään lähtien. Nyt vasta sain sen kuitenkin kirjastosta varattua. Kirja on saanut blogeissa runsaasti huomiota ja pääsääntöisesti siitä on pidetty. Aloin silmäillä ensimmäisiä sivuja jo kirjaston penkillä, enkä olisi malttanut lopettaa. Ja mainioksi se lopulta osoittautuikin. Kirja oli nopealukuinen, päivässä luki helposti, mutta ei silti kevyt. Tarina on hienosti rakennettu, vaikka ainoastaan yhden illallisen ympärillä pyörivä kokonainen kirja aluksi hieman epäillyttikin. Tykkäsin niin paljon, että seuraavana lukulistallani onkin Kochin uusin, Lääkäri.

Kustantajan sivuilta:
"Neljä ihmistä. Yksi illallinen. Päätös, joka muuttaa kaiken."