Grímsdóttir: Z-rakkaustarina

Like 1997
Islanninkielinen alkuteos: Z-ástarsaga 1996  
Suomentaja: Tapio Koivukari

"Tunnen miten liekki pitenee ja kipinöi, kunnes se leviää ja valaisee ruumiini jokaisen hermon, joka lihaksen, joka luun, joka perhanan paikan ja olen pimeydessä kokonaan tulen vallassa, liekehtimättä. Ja samassa koko tietoisuuteni ja maailmani katoaa luoksesi, missä nukut rauhallisena patjallasi, vieressäsi vaatteet, joihin aiot huomenna pukeutua tullessasi käymään luonani, kuten tavallisesti töiden jälkeen. 

Tai näin minua haluttaa ajatella sinua nyt.

Haluan ajatella sinua nukkuvana, sillä onhan yö.

Kuitenkin tiedän, että valvot ja odotat.

Sinä sinusta sinulta.

Kaikki minun sinusta.

Sinun minusta."

Z-rakkaustarina on haikean kaunis kertomus kahden naisen välisestä rakkaudesta, sisaruksista, mustasukkaisuudesta ja kuolemasta.
Anna on kuolemansairas ja kadonnut sairaalasta. Annan sisko Arnthrúdur ja miehensä Valgeir ovat Annan rakastetun, Z:n, luona miettimässä mihin Anna on voinut mennä. Z lausuu ulkomuistista Annan hänelle kirjoittamia runoja. Runojen kautta Arnthrúdur tutustuu siskoonsa paremmin. Koko ajan Arnthrúdur tarkkailee kuitenkin miestään, josta on sairaalloisen mustasukkainen. Arnthrúdur ei pysty lopettamaan, vaikka tietääkin että nyt pitäisi ajatella Annaa.
Toisaalla Anna ajattelee yhteistä elämäänsä Z:n kanssa. Jokainen Z:n rakastetulleen kirjoittama kirje tuo Annan mieleen muistoja samalla kun hän heittelee niitä tuleen.

Tämä oli ensimmäinen lukemani Grímsdóttir ja rakastuin kieleen heti. Kerronta on runollista ja kaunista, paikoin vertauskuvallista. Kirjan teemat ovat puhuttelevia, isoja teemoja joista jokainen yksinäänkin olisi riittänyt kirjan aiheeksi. Tunnelmaltaan Z-rakkaustarina muistutti paljon Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, joka on yksi suosikeistani.