Karisto 2007
Englanninkielinen alkuteos: Plain truth 2000
Suomentaja: Tytti Träff
"Pennsylvanian amish-yhteisön idyllinen rauha järkkyy, kun erään maatalon navetasta löytyy vastasyntyneen vauvan ruumis. Tapaus järkyttää koko Lancasterin piirikuntaa, mutta poliisitutkinnassa paljastuu jotain vieläkin tyrmistyttävämpää: aihetodisteiden valossa näyttää siltä, että vauva on surmattu ja että sen on tehnyt lapsen oma äiti, kahdeksantoistavuotias naimaton amishtyttö. Tapaus osoittautuu kovaksi pähkinäksi myös suurkaupungin juristille, joka astuu myrskyn silmään puolustamaan nuorta Katie Fisheriä."
Jodi Picoultin Koruton totuus jätti kylmäksi. Kirjassa oli paljon kiinostavia aiheita joihin olisi voinut paneutua, kuten amish-yhteisön elämä ja tavat, syyllisyys, lapsenmurhan tematiikka ja kulttuurien yhteentörmäys. Asioiden käsittely jäi kuitenkin kaikilla osa-alueilla kovin pinnalliseksi ja kliseiseksi koska kirjaan oli ympätty liikaa kaikkea. Puolustusasianajajan henkilökohtaisen romanssin seuraaminen esimerkiksi oli täysin turhaa ja puuduttavaa. Kaikenkaikkiaan kirja oli liian dekkarimainen omaan makuuni. Jonkin verran kirja kuitenkin onnistui valottaamaan amish-yhteisön tapoja ja uskomuksia. Amishien käsitys syntien tunnustamisesta ja anteeksiannosta oli mielenkiintoinen ja uusi juttu minulle. Hämmästyin myös siitä, kuinka meikäläisittäin normaalia elämää tiukan pidättyväisinä pidetyt amish-nuoretkin elävät teini-iän vuosinaan.
Kirjahyllyssä odottaa lukuvuoroa Jodi Picoultin kouluampumisesta kertova Yhdeksäntoista minuuttia, jonka odotan arvioiden perusteella olevan Korutonta totuutta parempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti